Näin aluksi, hyvää kesää kaikille!
Kesään kuuluu luonnollisesti ulkona pidettäviä juhlia ja terasseilla istumista. Olen itsekin tässä lähiaikoina päässyt nauttimaan näistä asioista. Minulle on oikeastaan nyt kertynyt lähinnä hyviä kokemuksia vapaa-ajan tapahtumista viime aikoina. Olen päässyt keskustelemaan varsin syvällisesti alkoholista ja alkoholittomuudesta muutamien ystävien kanssa. Suurinta hämmennystä itselleni tuotti viime juhlissa kuitenkin se, miten pitkään ja hartaasti juhliva porukka jaksoi tunteilla siitä kuinka hienoa on olla rappiollinen alkoholisti. On mielenkiintoista, miten viinavitsit jaksavat niin ehdottomasti ja pettämättömästi naurattaa (melkein) jokaista paikallaolijaa. Tarinat örveltämisestä ja oksentamisesta jaksavat jostain syystä kiinnostaa monia useiden tuntien ajan. Mutta kukapa minä olen sitä tuomitsemaan? Antaa ihmisten tehdä sitä, mikä heistä tuntuu hyvältä. Tosin itse epäilen, tuntuuko näistä ihmisistä itsestäkään aina hyvältä ihannoida alkoholismia, vai onko kyseessä vain sosiaalinen tapa, jota kukaan ei uskalla kyseenalaistaa.
On kuitenkin erittäin hienoa, että pitkät keskusteluni alkoholittomuudesta ovat pysyneet hyvin asiallisella ja ymmärtäväisellä tasolla. Kommunikointia tietysti haittaa se, että minun on hyvin vaikeaa ymmärtää normaalisti juovan ajatusmaailmaa ja heidän on vaikea ymmärtää minua. Yksi suurimmista heidän väärinkäsityksistään on se, että raittiita syrjivät ihmiset olisivat joitain epänormaaleja ja tunnevammaisia idiootteja. Tämä ei pidä paikkaansa. Täysin normaalit ja jopa hyväntahtoisetkin ihmiset saattavat syrjiä (tahallisesti tai tahattomasti) raittiita. Toinen suuri väärinkäsitys tuntuu olevan siinä, miten ehdotonta ja kokonaisvaltaista tämä syrjintä voi olla. En usko että kenellekään ystävälleni on juuri koskaan sanottu: "Jos olisin sinä, tappaisin itseni." Minulle on sanottu näin, vieläpä varsin usein. En sentään masennu tällaisista kommenteista, mutta en voi väittää etteivätkö ne riittävän usein toistettuna alkaisi tuntua pahalta. Juuri tällaisten väärinkäsitysten korjaaminen on varsin haastavaa, sillä monet eivät tunnu uskovan omia väitteitäni.
Yksi toistuva teema näiden keskustelujen johtopäätöksissä on tuntunut olevan se, että minun pitäisi välttää sellaisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä alkoholittomuuttani. Monet ystävistäni ovat sanoneet: "Et tarvitse sellaisia ihmisiä ympärillesi.". Ikävä kyllä, taidan tarvita. Jos haluan ystäväpiirini koostuvan useammasta kuin viidestä henkilöstä, minun on liikuttava sellaisissa tapahtumissa, joissa myös liikkuu raittiita syrjiviä ihmisiä. Tällöin ikävät kommentit ja syrjintä on vain kestettävä. Kaikesta huolimatta on aina helpompi kuunnella välillä negatiivisia kommentteja, kuin joutua elämään aina erakkona.
Välillä monissa juhlissa pitkään oleminen tuntuu kyllä kovalta työltä itselleni (mikä varmasti näkyy myös ulospäin), mutta useimmiten se on sen arvoista. Oikeiden ihmisten tunteminen ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen voivat todella vaikuttaa omaan elämänlaatuun huomattavasti.
Siispä, nauttikaa nyt kesästä ja ihmisten seurasta! Näin kesäisin ihmiset ovat useimmiten paremmalla tuulella ja alkoholin juonnin seuraksi on helpompi kehitellä myös muutakin tekemistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Toinen "mielenkiintoinen" keskustelunaihe juhlissa örvellyskertomusten lisäksi on se, kuinka paljon ja mitä on juotu, mitä aiotaan juoda seuraavaksi ja otetaankos taas. Itselläni ei ole näihin keskusteluihin mitään annettavaa enkä viitsi osallistua kertomalla, montako limsapulloa olen jo ehtinyt tyhjentää, kun se ei taida ketään kiinnostaa.
En ole sentään kokenut sen kummempaa syrjintää, mutta jaksan myös ihmetellä ihmisten viehtymystä ryyppäämiseen. Alkaa suoraansanottuna tökkiä pahasti, kun ei mihinkään kaupungilla voi enää kulkea, oli vuorokaudenaika tai vuodenaika mikä tahansa, etteikö siellä olis lukuisa määrä päihtyneitä, joko näitä "ammattilaisia" tai tulevia sellasia. Se jotenkin vaan kuuluu asiaan eikä kukaan sitä kyseenalaista sen kummemmin, tottakai on "siistiä" bilettää ympäripäissään. Onko? Tähän kun lisätään nykyihmisten piittaamattomuus itsestä, toisista ja toisten omaisuudesta tai julkisesta siisteydestä, niin eihän siitä hyvä heilu. Kohtuukäyttäjät, jotka eivät juo tajuun känniin asti, ovat asia täysin erikseen.
Oikeastaan se mikä itseäni hieman häiritsee on jos keskustelen toisen ihmisen kanssa mistä tahansa asiasta (muusta kuin päihteisiin liittyvästä) niin joskus jotkut valittavat, ettei saisi puhua "vakavista" puheenaiheista juhlissa.
Ja edelleen, minua ei sinänsä ihmetytä se, että päihteet kiinnostavat ihmisiä, lähinnä se hämmästyttää, millä tasolla tämä kiinnostus todella ilmenee. Nuorten (ja ehkä myös hieman vanhempienkin) keskuudessa, jos alkaa kertoa tarinaa vaikkapa siitä miten pahasti oksensi edellisenä viikonloppuna monen promillen humalassa, tämä naurattaa kaikkia aina. Örveltämis-tarinoilla ei voi koskaan epäonnistua, ne ovat kuin suomalainen versio small-talkista, jolla pyritään täyttämään hiljaiset hetket seurassa.
Itsekin olen pohtinut, kuinka monta kertaa tavalliset suomalaiset nuoret jaksavat kuunnella näitä samankaltaisia tarinoita uudestaan ja uudestaan. Mutta ainakaan toistaiseksi en ole havainnut kyllästymisen merkkejä.
Lähetä kommentti