Juhannus tuli taas ja meni, ei siitä sen enempää. Toivottavasti osasitte ja saitte pitää hauskaa. Huomasin myös, että 50 kirjoitusta tuli täyteen, joten kaipa tässä on jo paljon tullut sanottua. Siksi varmaankin minun täytyy siirtyä aina vain abstraktimpaan aiheiden käsittelyyn.
Olen jonkin verran viime aikoina pohtinut materialismia ja ehkä tarkemmin sanottuna materian haluamista ja ihannoimista istuessani keskustan kahviloissa, puistoissa ja terasseilla (joissa vietän nyt näitä kesäisiä päiviä, ja näin 50:n kirjoituksen kunniaksi tarjoan kahvit sille, joka minut tunnistaa. Onnea yritykselle!).
Mutta asiaan: Materian haluamisessa ja ihannoimisessa ei mielestäni ole sinänsä mitään vikaa, jos nyt ei oteta huomioon turhan kulutuksen aiheuttamaa rasitusta ympäristölle. Kuitenkin materian haluaminen tuntuu olevan varsinainen ihanne kulttuurissamme. Tai ehkä tarkemmin ajateltuna, nimenomaan haluaminen on ihanne. Istuin tässä eräänä päivänä terassilla ystävieni kanssa ja join ensimmäisen juomani loppuun. Kun oli toisen kierroksen vuoro, totesin ettei minun tee mieli yhtään mitään juotavaa. Oikeastaan uuden juoman juominen olisi vain pahentanut oloani. Kuitenkin jostain syystä itselleni tuli varsin syyllinen olo, kun kaikki muutkin tilasivat lisää juotavaa ja minunkin olisi "pitänyt" haluta jotain. Oikeaoppisesti minun olisi pitänyt tilata väkisin juoma, jota en halua ja juoda se (tai vaihtoehtoisesti olisin voinut poistua paikalta).
Oikeastaan sama asia on lahjojen antamisessa nyky-yhteiskunnassamme. On tietysti hienoa, jos pystyy ilahduttamaan toista hyvällä joulu- tai syntymäpäivälahjalla, mutta emmekö me elä jo yltäkylläisyydessä? Miksi siis jotain aina kuuluu haluta ja jotain aina kuuluu antaa? Kaikista mahdollisista kielloista huolimatta jokaiselle on pakko ostaa jotain ainakin jouluna, sillä eihän kukaan voi jouluna jäädä ilman lahjaa. Tietysti nykyään on myös muodissa antaa jotain aineetonta (ja hyvä niin), mutta silti nimenomaan tavaran hankkiminen on yleensä normi.
Mutta ei minua sinänsä häiritse se, että ihannoimme asioiden haluamista. Minua häiritsee se miten me suhtaudumme sisäiseen tasapainoon ja omien tarpeiden täyttymiseen. Tuntuu kuin suuri osa elämästämme on jatkuvaa kilpailua, keskenäistä vertailua ja saavuttamattomien asioiden haluamista. Tämä on suuressa osin tarpeellistakin, sillä se johtaa usein niin ihmisen sisäiseen kuin yhteiskunnankin kehityksen. Mutta miksi me joskus tuomitsemme ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä oloonsa, eivätkä koe haluavansa mitään? Miksi seesteisyys on joskus jopa pahe?
Ehkä sisäinen tasapaino ja seestseisyys ovat paheita, sillä ne tekevät ihmisestä useinmiten ulkopuolisesti mielenkiinnottoman. Varsinkin juhlissa ja muissa tilaisuuksissa, joissa "täytyy" pitää hauskaa, asioiden haluaminen, sekä paheiden näyttäminen ja käyttäminen ovat positiivisia piirteitä. Ehkäpä tasapainottomuus kuvastaa elämää itseään ja asioiden tarvitseminen sekä näiden tarpeiden tyydyttäminen kuvastavat parhaiten elinvoimaa ja nuoruutta.
Minusta itsestäni on vain jo pitkään tuntunut, ettei materian haaliminen juuri tuota iloa. Lähes automaattisesti pyrin pysymään aina kohtuudessa, olipa kyse mistä tahansa. Siksi kai ryyppääminenkin on minusta tuntunut aina vastenmieliseltä. Mielenkiintoista vain on se, että tällainen kohtuullisuus koetaan vain niin tavattoman tylsänä. Ja sitähän se taitaa ollakin.
Olisi hienoa vain nähdä, että oloonsa tyytyväisiä ihmisiä ja erilaisia tavoitteita kunnioitettaisiin enemmän. Tuntuu typerältä, että tiettyjen asioiden tavoittelusta tehdään itseisarvo. Aivan kuin jokainen ihminen olisi mukamas täsmälleen samanlainen ja tulee onnelliseksi täsmälleen samoista asioista.
Miksi emme vain voisi antaa ihmisten olla onnellisia heidän itsensä määrittämillä kriteereillä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kommenttini on lähinnä aasinsilta sanasta terassi, mutta minä kyllä haluaisin jotakin. Kävin viikonloppuna päivällä terassilla ja olin tilaamassa jotakin alkoholitonta kun minut käännytettiin kauemmas sisätiloihin tilaamaan. Kyseisessä myyntipisteessä oli vain alkoholia. Kunnon kakkosluokan kansalainen -olo. Muutenkin terasseilla voisi olla kiva käydä, mutta kaikkialta ei tahdo löytyä alkoholittomia oluita, siidereistä puhumattakaan eikä kaikkialla tehdä drinksuja. Limsat ovat liian makeita, niitä ei halua aina latkia. Kaverit ovat myös harmitelleet, että aina ei tekisi mieli alkoholia, mutta terassilla olisi kiva istuskella kaljalla. Miksi siis ei voisi olla alkoholiton vaihtari yhdessä hanassa.
Itse vähän luulen ettei alkoholia monestikaan juoda sen takia että haluttaisiin, vaan juomalla lunastetaan oikeus osallistua sosiaaliseen elämään kuten vaikkapa terassilla istumiseen.
Alkoholittomia juomia olisi kyllä hyvä saada lisää ja luulenpa että varsin moni ihan mielellään tilaisi sellaisia välillä.
Enpä vain tiedä, onko tällaisten juomien tuottaminen taloudellisesti kovin kannattavaa toimintaa. Terassilla kun helposti voi mennä vaikkapa 3 tuopillista olutta noin viidellä eurolla kappale. Mutta kuinka moni olisi valmis laittamaan viisitoista euroa pariin lasilliseen "mehua"?
Toisaalta, ehkäpä tähän asiaan ei vain olla tarpeeksi panostettu. Itsekin tosiaan haluaisin jotain vaihtelua juomiin.
Ja kyllä, alkoholilla usein juuri lunastetaan oikeus sosiaaliseen elämään. Tämä on ikävä tapa, josta tulisi päästä eroon. Tai ainakaan sosiaalista elämää ei tulisi kieltää niiltä, jotka eivät juo.
Jep, jep...alkoholittomia vaihtoehtoja lisää! Niissä "limsoissakin" saisi olla enemmän valikoimaa. Tavallisesta colasta ei viitsi baarihintaa maksaa, eikä aina jaksaisi bitter lemonia tai ginger alea tilata.
Itselle tulee aina vähän semmoinen olo, että pitäisi jotenkin pyytää anteeksi sitä, että haluaisi tilata alkoholitonta. Varsinkin, jos paikan valikoima on siltä osin surkea.
-nelliette
Tästä tuli mieleeni, että vietin aika monta tuntia kaverini kanssa iltaa eräässä baarissa. Vaikka minulla olikin jano ja tilasin juomia lähes samaan tahtiin kuin kaverini, alkoi vaihtoehtojen vähyys kyllä tuottaa ongelmia.
Tosin eipä joka paikassa ole edes kunnon alkoholillista tarjontaa ja silti ihmiset juovat.
Lähetä kommentti