Pahoittelen etukäteen mahdollista "avautumistani" tulevassa tekstissä, mutta ehkäpä se antaa taas jonkin verran piristettä tällekin blogille.
En muista, olenko kirjoittanut tällaisista ihmisistä vielä täällä blogissa, mutta törmäsin viime baarireissulla minua suunnattomasti rasittavaan ihmisryhmään. Kyseessä on ryhmä, joka koittaa varsin hyväuskoisesti käännyttää minua "oikeisiin" tapoihin. Tiiviisti toistamansa tunnuslauseensa mukaan nimeän tämän Ota nyt yksi huikka-ryhmäksi, tai lyhyemmin ONYH-ryhmäksi.
Rasittavinta tässä ihmisryhmässä on se miten aidon hyväntahtoisesti he haluavat minun juovan. He todella uskovat tekevänsä siis palveluksen minulle käännyttämällä minut (tai ainakin siltä vaikuttaa). Kaikki tehdään tavallaan hyvällä mielellä ja iloisesti, mutta silti hyvin painostavasti ja ehdottomasti. Vitsien, hymyjen ja nokkelien sutjautuksien takaa paljastuukin varsin kiihkomielinen asenne. Viime reissulla siis maaginen kaljatuoppini toimikin minua vastaan, kun sainkin yllättäen puolet illasta hätistellä ONYH-tyyppejä viereltäni pois. Illan dialogi meni toistuvasti jokseenkin näin:
ONYH: "Kamoon, ota nyt yksi huikka, kato tälleen..."
Jeppe: "Tiedän kyllä miten juodaan, kiitos. Juon sitten kun tekee mieli."
ONYH: "Ei nyt yksi huikka mitään sulle tee. Kyllä sä nyt yhden huikan voit ottaa. Juo nyt."
Jeppe: "Mutta kun ei mulla oo jano."
ONYH: "Mutta ota nyt tälleen, kun kaikki muutkin juo kokoajan."
Jeppe: "Oon jo ottanut muutaman huikan."
(Toistetaan ja jatketaan sattumanvaraisesti pitkin iltaa)
Kyllä minä tiedän, ettei yksi huikka maailmaani kaada. Voin aivan hyvin juoda "yhden huikan", vaikka minun ei tekisikään mieli. Voin ottaa useammankin, voin aivan hyvin juoda pari tuopillistakin, eikä se tekisi minulle mitään. Mutta ei sillä ole merkitystä. Kyse onkin periaatteesta. Olen tavannut tällaisia ihmisiä aiemmin. Ja heidän ylimielinen lähestymistapansa koko asiaan loukkaa älykkyyttäni. Aivan kuin kyse olisi tuosta yhdestä ainoasta maistiaisesta, joka jäisi siihen. Tiedän aivan hyvin, että todellisena tarkoituksena on yhden huikan jälkeen saada minut ottamaan toinenkin, ja kolmas, ja niin edelleen. Ja nämä aikeet ovat niin selkeät ja läpinäkyvät, että minusta tuntuu typerältä jopa sanoa tämä ääneen (tai kirjoittaa ylös). Minua todellakin loukkaa se miten he omaksuvat isällisen aseman ja puhuvat minulle kuin lapselle.
Juuri tällaiset ihmiset yrittävät pakottaa minunlaiseni ihmiset valitsemaan joko absolutismin tai alkoholismin. Miksi välimuodot eivät kelpaa?
Pystyisin sivuuttamaan tämän kaiken, jos kyseessä olisi yksittäinen ja nopea tapaus. Mutta miten ihmeessä nämä ONYH-ihmiset jaksavatkin olla niin sinnikkäitä? Lisäksi havaitsin tällä viime kerralla, että yhden ONYH-tyypin käyttäytyminen rohkaisi muutamaa muutakin yhtymään kantaan. Ja vielä jotkut väittävät, että raittiit pilaavat toisten illan. Totuuden nimissä mainittakoon kuitenkin, etteivät nämä tyypit sentään iltaani pilanneet. Mutta eipä tuollainen käytös ainakaan iltaa paremmaksi tee. Miksei asian voi vain antaa olla? En minä tyrkytä heille omia näkemyksiäni. Yritän jopa tehdä kompromisseja heidän tapojensa kanssa ostamalla kaljatuoppeja edes näön vuoksi. Mutta näköjään pienten myönnytysten tekeminen näyttääkin innostavan näitä tyyppejä entisestään.
Toinen rasittava piirre, joka tuntuu kulminoituvan tähän samaiseen ONYH-ryhmään (mutta jota esiintyy myös muillakin) on käsitys siitä, että raittiin henkilön juomat ovat täysin vapaata riistaa. Se, että en juo kaljaani viidessä minuutissa (tai ollenkaan), ei tarkoita että juomani saa varastaa. Jos olen ostanut oman tuoppini, niin eikö minulla ole oikeus päättää mitä sen sisällöllä teen, tai en tee? Miksi siis jo viiden minuutin jälkeen kädessä olevaa kaljaani katsotaan himoiten ja siitä yritetään kaataa kaljaa omaan tuoppiin?
Jos on jano, voin tarjota juotavaa, ei talouteni siihen kaadu! Saisinko siis itse päättää mitä teen omilla juomillani?
Tämä kaikki yhdistettynä siihen, että sain taas kuulla olevani yleisesti "vittuuntunut" kaikkien kännisten läsnäolosta ja kuittailevani aina kaikille vain ja ainoastaan koska olen raitis (syytöksiä henkilöltä, joka ei edes tunne minua, ja esitettynä ennenkuin olen tehnyt tai sanonut juuri mitään), on jälleen saanut minut huokaisemaan syvään. Luulin tällaisten puheiden ja käytöksen pikkuhiljaa hiipuvan aikuisiän tullessa, mutta pelkään että toivon turhaan. Yleisen palautteen, tiedonhaun (mm. kännikapina-sivustot) ja omakohtaisten kokemusten perusteella voisi päätellä, että tätä taitaakin jatkua vielä pitkään.
Mutta olen lyhytvihainen, enkä kanna kaunaa tästä kenellekään. Olen vain jo niin tylsistynyt tähän. Minä nimittäin yritän, minä todella yritän ymmärtää, olla mukana ja pitää hauskaa. En vain voi sille mitään, että kesken baari-illan alan jo vilkuilla kelloa ja salaa haukotella. En vain jaksa kiinnostua tästä kaikesta. En jaksa sitä, että minulta odotetaan loputonta venymistä ja kompromisseja ja vastineeksi tarjotaan syytöksiä ja ennakkoluuloja.
Mahdollisille kommentoijille todettakoon, että minulla on omat syyni pysyä silti (vielä toistaiseksi) Suomessa. Eikä tämä yksi ilta tietenkään edusta tavanomaista baari-iltaani. Silti juuri tällaiset illat saavat minut taas kovin mietteliääksi.
Pitää vain yrittää jaksaa olla positiivinen, kaikesta huolimatta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Tosi ikävää ja lapsellista tuommoinen:/.
Tiedän, mistä puhut, vaikka onneksi melko rauhassa oon saanut olla.
En ymmärrä, miksi kaikkien pitäisi kollektiivisesti juoda, vain jo siksi, että kun muutkin juovat. Tässä muuten niin individualistisessa nyky-yhteiskunnassamme, missä on vapaus valita, kun kyseessä on juominen?
Kerran hieman jo humalassa ollut kaverini työnsi väkisin minulle pullon käteen ja yritti saada juomaan, vaikka kohteliaasti yritin sanoa, että lahjoitan sen mieluusti jollekin muulle, kun itse ei tee nyt mieli. Säilytin onneksi kärsivällisyyteni, vaikka tämä kaveri sitkeästi intti. Eihän sen oluen juominen minua olisi tappanut. Mutta miksi hitossa pitäisi juoda vain näon ja yleisen tavan vuoksi, jos itse juomasta ei piittaa laisinkaan. Sama kuin joku pakottaisi jonkun hernekeittoa inhoavan syömään lautasellisen hernesoppaa.
Taisi olla vielä samainen ilta, mutta aikaisemmin, kun toinen tuttava otti alkoholinkäyttöni - tai sen puutteen - puheeksi. Tämäkin oli erittäin rasittava kokemus. Jos ei vodka maistu, niin minähän en vodkaa juo, vaikka pyydettäisiin.
Eilen yksi parhaimmista vaihtoystävistäni (näin viiden kuukauden jälkeen) kysyi, että enkö juo ollenkaan. Sanoin, että enpä tosiaan oikeastaan, enpä juurikaan. Totesin, että minulle ei maistu ja yritin selittää. Aistin kuitenkin, että kaverini meni tässä vaiheessa vähän vaikeaksi, tai no..en tiedä. Hän ei vastaustani paljon kommentoinut. Tässä tapauksessa olisin kuitenkin halunnut käydä hieman keskustelua.
-nelliette
Hei taas!
Kommentoin tänne jo kerran, mutta tuli tästä kirjoituksesta taas juttuja mieleen. Ensinnäkin, kännisten ihmisten asioiden hokeminen johtuu siitä, että he ovat kännissä. He eivät välttämättä edes muista, että ovat hokeneet samaa asiaa jo pitkään. Kännissä muutenkin asioita hoetaan jatkuvasti saman kaavan mukaan..
Sitten varsinainen syy tuohon, miksi he niin kovasti haluaisivat saada sinut känniin. Se johtuu siitä, että he eivät koskaan ole nähneet sinua kännissä. Jos he näkisivät sinut edes kerran kännissä, asia olisi heidän puoleltaan jo unohdettu.
Miksi he haluavat nähdä sinut kännissä? Siksi, että se olisi hauskaa. On hauskaa nähdä ihminen, jolla ei ole itsekontrollia ja joka sekoilee ja sammaltaa. Ja kenties mokaa itsensä. Nämä juovat henkilöt saattavat kokea jonkinlaista häpeää omasta käytöksestään kännissä, ja koska sinä olet ollut selvin päin todistamassa heidän sekoilujaan (kenties jopa useaan otteeseen), vallan tasapaino on horjunut. He yrittävät saada sinustakin jotain mehukasta irti, jottei heidän tarvitse kokea olevansa huonompia kuin sinä.
Tässä kaikessa ei ole yhtään kyse sinusta tai sinun käytöksestäsi tai asenteistasi muita kohtaan, vaan näiden ihmisten omista peloista ja häpeästä. Valitettavaa, mutta uskoakseni totta.
Jos he olisivat nähneet sinut edes kerran kännissä, he voisivat aina tilaisuuden tullen muistella tuota kertaa ja olla tyytyväisiä siihen. (Varsinkin jos olisit mokaillut tuolloin.) He yrittävät saada sinut känniin niin kauan, että saavuttavat tämän tavoitteen. Valitettavasti.
Pikkunelintu, luulenpa että olet oikeassa monissa väitteissä. Olen ainoastaan eri mieltä siitä, että asia jätettäisiin vain yhteen kännäyskertaan. Voin tietysti olla väärässä, mutta pelkään että todellinen tavoite on saada minut "käännytettyä" kokonaan.
Tietyissä porukoissa olen jopa ollut joskus humalassa, eikä se oikeastaan vaikuttanut heidän asenteisiinsa millään tavalla (toisaalta siihen saattoi vaikuttaa se, että käyttäydyin silti asiallisesti).
Ehkä avain tähän kaikkeen on juuri tuo itsensä nolaaminen, jota olen itse asiassa sivunnutkin täällä aiemmin. Minulla on paha(?) tapa olla nolaamatta itseäni julkisesti, mikä saattaa johtaa siihen että syntyy käsitys siitä että olisin mukamas muita parempi ihminen. Tosin, haluan kyllä uskoa että ystäväni olisivat sen verran älykkäitä, että tajuaisivat minunkin olevan aivan yhtä "huono" kuin kuka tahansa muukin ihminen. Mutta ehkä tämä tosiaan vaikuttaa jossain syvällä alitajunnassa.
Nelliette: Mukavaa kuulla taas sinustakin ja jaa ihmeessä lisää kokemuksiasi ulkomailta. Monet sanovat, että Keski- ja Etelä-Euroopassa nuorison alkoholinkulutus kasvaa ja muuttuu vähitellen samanlaiseksi kuin täällä. On mielenkiintoista kuulla erilaisista kokemuksista.
Onhan tuollainen raskasta, että aina saa olla haraamassa vastaan. On niitäkin, jotka eivät halua harata vastaan ja "pilata tunnelmaa" vaan juovat toisten takia, että heillä olis kivaa vaikkei itse niin haluais. En täysin ymmärrä tätäkään, miksi kellään olisi kivempaa tai tyhmempää jonkun juomien takia. Jos kuitenkin pitää hauskaa porukassa niin luulisi olevan yhdentekevää, mitä lasissa on. Mutta kai se sitten on niin, että olen huonoa "juomaseuraa" ja sitä aina tarvitaan.
Itselläni ei näitä ONYH-tyyppejä pyöri ympärillä, sillä olen täysin absolutisti eikä ihmiset ajattele, että jospa se tällä kertaa jois. Jokunen uudempi tuttavuus joskus ehdottaa, että kyllä sä tätä voit maistaa tai juoda vähän. Mut kun toteaa, että periaate on periaate ja ei saa tuputtaa niin hiljenevät kyllä.
minusta tuollaisten ihmisten käytös on aivan käsittämätöntä. siinä on varmasti perää, että näillä ihmisityypeillä on joitakin omia ongelmia oman juomisen suhteen, kun noin paljon jonkun juomattomuus tjms. liikuttaa.
tosin voin kyllä hyvin uskoa että tuollaisiakin onyh-ihmisiä on. onneksi en vain itse sellaisia tunne :)
koitahan jaksella! :)
Kiitokset kommenteista.
Täsmennän vielä, että nämä ONYH-tyypit ovat melko harvinaisia, mutta sitäkin äänekkäämpiä. Ehkä tähän käytökseen tosiaan liittyy jotain henkilökohtaista epävarmuutta ja varmastikin kovaa esittämistä. Nimittäin nämä samaiset henkilöt useimmiten myös yrittävät olla kovimpia juhlijoita.
Mutta uskon että tällaisilla henkilöillä on usein jopa varsin vilpitön pyrkimys "auttaa" minunlaisia henkilöitä. Voi kunpa he vain tajuaisivat minkä karhunpalveluksen he tekevät...
Hmm...siinä mielessä minun on varmaan vaikea kertoa keskieurooppalaisista juomatavoista kovin paljon yleisellä tasolla, koska luulen monen vaihtoystäväni lisänneen alkoholinkäyttöään vaihtoajan erityisluonteen takia. Oikeastaan toivon näin, muuten monella heistä on ongelma:/. Muutamaan saksalaiseen tutustuin kuitenkin myös. Heidän alkoholinkäyttönsä perusteella (sen mitä näin) voisin sanoa, että järkevämpiä siellä ollaan vielä tässä suhteessa. Perskännejä ei ole pakko vetää, kun alkoholia on tarjolla, eikä tavoitella kunnon humalaa.
Täytyypä mainita eräs opiskelukaverini kanssa Suomeen palattuani viettämä ilta tässä vielä...Olin sen jälkeen sekä pettynyt että huvittunut. En ollut näiden neljän yhteisen opiskeluvuoden aikana oikeastaan kovin paljon ollut hänen kanssaan vapaa-ajalla liikkeellä. Tosin kävimme pari vuotta sitten festareilla, jossa kerroin hänelle, etten juo, kun se tuli väistämättä esiin. Hänen suhtautumisensa vaikutti silloin tosi fiksulta. Sain hänestä myös sen käsityksen, ettei hänellekään alkoholilla läträys ole mikään ykkösharrastus. Olinkin hieman yllättynyt, kun hän kertoi bilettäneensä ja hyödyntäneensä ilmaiseksi kesäkurssilla tarjottuja viinavaroja reippaasti. Ei siinä mitään, kukin taaplaa tyylillään. Eniten minut yllätti kuitenkin hänen suhtautumisensa kanssakurssilaisiinsa, joista suurimpaa osaa hän luonnehti "***** absolutisti-terveysintoilija-siveydensipuleiksi, jotka eivät tiedä hauskanpidosta mitään". Kurssiaika olisi kuulemma ollut täysin fiasko, mutta onneksi löytyi muutama samanhenkinen. Nauroin kaverini useampaan otteeseen toistamalle kuvaukselle ja toki pystyin eläytymäänkin jollain tasolla hänen kokemukseensa. Ironisuudessaan tilanne oli myös erittäin hupaisa, koska oman lasini sisältö kyseisenä iltana normaaliin tapaani oli vahvuudessaan limsatasoa. Tämän huvittuneisuuden rinnalla olin kuitenkin pettynyt ja ehkä hieman surullinenkin, koska todella pidän tästä kaverista, mutta tajusin siinä hetkessä, että tuskin tulemme koskaan sen läheisemmiksi, koska hän pitäisi minua auttamattomasti liian tylsänä ihmisenä viettääkseen kanssani enemmän aikaa. Kuten hän asian itse ilmaisi, hänellä ei ole näitä "absolutisteja" (joita heistä kaikki tuskin oikeasti edes oli) mitään vastaan, mutta häntä ei heidän seurastaan löydetä.
Monet raittiit suhtautuvat melko avoimesti enemmän juovia kohtaan ja hyväksyvät reippaammankin juomisen seurassaan. Miksi näin ei voisi olla myös toisin päin? Jos oma alkoholinkäyttö sitten hävettää niin paljon, että siitä tuntee huonoa omatuntoa raittiiden seurassa ja projisoi tämän huonon fiiliksen raittiisiin, silloin olisi ehkä asialle syytä tehdä jotain.
Ehdottaisin muuten "kohtuukäytön" poistamisesta suomen kielestä. Moni suomalaisista ei ainakaan osaa tuota sanaa käyttää oikein. Runsas alkoholinkäyttö on vain kivempi naamioida "kohtuukäytöksi". Eikö voisi olla reilusti sitä, mitä on?
Niin joo, jotten vaihtareita leimaisi "juopoiksi", niin täytyy sanoa, että olin yllättynyt (tietenkin positiivisesti), kun eräänä elokuisena peli-iltana pubissa vaihtareiden ja kv-tuutoreiden kanssa kukaan ei tilannut lasillistakaan. Mukava ja hauska fiilis tuntui silti olevan kaikilla.
-nelliette
Kiitos ulkomaankatsauksestasi Nelliette.
Ihmisten suhtautuminen alkoholiin tosiaan vaihtelee välillä tilanteesta riippuen. Tuntuu kuin joissain tilaisuuksissa olisi paljon helpompaa olla alkoholiton ja sitten on taas niitä tilanteita joissa tavallaan kuuluisi aina juoda.
On varsin mielenkiintoista myös että usein on tietynlainen "velvollisuus" juoda ilmaista alkoholia jos sitä on vain tarjolla.
Lähetä kommentti