Missä vaiheessa alkoholismi muuttuu ei-haluttavaksi asiaksi?
Uskon, että tämän blogin lukijoista kaikki pitävät alkoholismia ei-toivottavana asiana kaikissa mahdollisissa tapauksissa. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä vain, että valtaväestö ei niin tee. Tai varmasti kuka tahansa Suomalainen vastaisi alkoholismin olevan surullista ja jotain mitä tulisi välttää, jos tätä asiaa suoraan kysyttäisiin. Mutta arkipäivän keskustelut, etenkin suuremmissa ryhmissä, kertovat jotain muuta. Eivätkä monet välttämättä mieti kovinkaan tarkkaan mitä suustaan päästävät, jos keskustelu siirtyy alkoholismiin.
Olen nimittäin ohimennen maininnut joillekin ystävilleni auttaneeni erästä alkoholistia tässä viimeaikoina (kyseessä ei ollut mitään suuria asioita, enkä nyt mene detaljeihin, koska niillä ei ole nyt merkitystä). Kertomukseni hänen sattumuksistaan ovat kuitenkin herättäneet useimmiten hilpeyttä. Vasta kun olen maininnut kyseisen henkilön iän - noin 50 vuotta - ovat ihmiset suhtautuneet hieman vakavammin asiaan. Ehkäpä tässä vaiheessa ystäväni ovat todella tajunneet, että kyseessä on "aito" alkoholisti, jolle alkoholi tuottaa selviä ongelmia. Ilmeisesti he kuvittelivat aluksi kertomani perusteella, että kyseessä on ikäiseni varsin nuori mies.
Mutta miksi iän pitäisi vaikuttaa tähän asiaan? En tiedä, mutta niin se vain tuntuu vaikuttavan. Ehkä vanhemmalla iällä esiintyvä alkoholismi mielletään "todelliseksi" alkoholismiksi ja nuoremmilla se on jotain "ei niin vakavaa", vaikka kyseessä olisikin täsmälleen samankaltainen addiktio.
Nimittäin, nyt kun olen pohtinut asiaa, muistelisin että pelkästään kuluneen kesän aikana sana "alkoholismi" on esiintynyt useaan kertaan ikäisteni henkilöiden keskusteluissa. Ja jos kyseessä on ollut jonkun nuoren henkilön alkoholismi, on tämä ollut hyvä asia (vähintäänkin huumorimielessä). Eräskin kaverini kaveri, johon tutustuin yhtenä baari-iltana, jutteli pitkään siitä kuinka hän on alkoholisoitunut täysin kesän aikana. En tiedä yrittikö hän tehdä vaikutusta minuun, vai miksi hän julisti niin monta kertaa iloisella mielellä olevansa täysi alkoholisti. Tosin, hän ei tiennyt omasta juomattomuudestani ja siksi todennäköisesti yritti lähinnä olla hauska.
Ja varmasti kaikille teillekin lukijoille tulee mieleen tapauksia joissa heitetään pitkään vitsiä siitä, miten alkoholisoituneita kaikki ovat (mikä on luonnollisesti erittäin hyvä asia näissä tarinoissa). Enkä nyt syytä ketään tästä, useinhan tämä on vain harmitonta vitsailua. Mutta itse olen alkanut miettiä, että ehkä sanaa alkoholismi käytetään aivan liian kevyesti. Siksi toistankin nyt kysymykseni:
Missä vaiheessa siis alkoholismista tulee ei-toivottua?
Minkä ikäisenä alkoholismi lakkaakin olemasta hauskaa ja muuttuu ikäväksi? Minkä ikäisenä olisi "oikeaoppista" alkaa välttämään alkoholismia?
Asian "hauskuus" tuntuu kylläkin myös korreloivan selkeästi alkoholistin menestykseen omassa elämässä. Jos alkoholisti pystyy pitämään työnsä ja pitää ihmissuhteensa edes jokseenkin siedettävällä tasolla, saattaa alkoholismi taas olla ilon aihe monille. Mutta onko tämä kovin terve suhtautuminen koko ongelmaan? Nimittäin jos alkoholismi miellettäisiin vakavampana asiana jo varhaisemmassa vaiheessa, siihen varmasti voitaisiin myös puuttua tehokkaammin.
Mielestäni tätä voisi verrata tietyssä mielessä huumeiden "viihdekäytön" ympärillä pyörivään keskusteluun, jossa useimmiten itseään viihdekäyttäjiksi tituleeraavat juhlijat pitävät narkomaaneja niin sanotusti luusereina. Toisin sanoen, heidän mielestään huumeiden "oikeinkäyttö" on hieno asia, mutta jos huumeet tuottavat ongelmia on syy tämän käyttäjän heikossa itsekurissa (tai jossain muussa vastaavassa). Tämä on vain vaarallisen ylimielinen asenne koko asiaan. Sillä, kukapa oikeasti päättää ryhtyä narkomaaniksi tai alkoholistiksi?
Itse siis näen kyllä ongelman siinä, että päihteiden käyttöä ja jopa ongelmakäyttöä ihannoidaan tietyssä mielessä. Tosin, enpä tiedä mitä asialle tarkalleen edes voisi tehdä. Tämän asian kyseenalaistaminen kun usein mielletään vain tylsänä moralisointina. Enkä nyt todellakaan väitä, että "kaikki päihteiden käyttö on ongelmakäyttöä". Suurin osa ihmisistä pystyy pitämään päihteiden käytön tarpeeksi hyvin kurissa. On vain kovin vaarallista romantisoida ongelmakäyttöä ja suurta aineiden kulutusta.
Jälkihuomautus:
Tarkemmin ajateltuna kommenttini: "Suurin osa ihmisistä pystyy pitämään päihteiden käytön tarpeeksi hyvin kurissa", oli ehkä hätäisesti mietitty jos tarkkailee Suomalaisten yleisimpiä kuolinsyitä. Mutta jokainen varmasti ymmärtää, mitä tarkoitin tällä kommentilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
kai tuossa ikä-jutussa on jokin semmoinen, että nuoreen ikään ns. "kuuluu" käyttää alkoholia aika reippaasti, kun "aikuisempaan" elämään taas keskittyä aikuisten asioihin (asioihin, joissa alkoholilla ei ole niin paljoa merkitystä, esim. työ koti jne verrattuna opiskelija-elämään ) alkoholin kulutus on hyväksyttävää silloin, kun se on omassa ympäristössään..ja kaikkihan tietää että käytännössä kukaan ei elä vain opiskelijaelämää, vaan se päättyy jossakin vaiheessa..joka tekee ehkä vanhempien ihmisten suuren alkoholikulutuksen jotenkin pelottavammaksi.
ongelma alkoholi on ainakin viimeistään siinä pisteessä, kun siitä alkaa aiheuta haittaa (itselleen, toisille, ihmissuhteiden muutokset, muistin katoaminen, jne)
toisaalta tämä suomen kesäkin on tunnetusti aika kostea, kaikenmaailman terassit ja festivaalit sekä kesäriennot käsittääkseni nostavat ihmisten alkoholin kulutusta..itselläni se on ainakin niin, että olen nyt varmasti päivitellyt kulunutta kesää, koska oma alkoholinkulutukseni on ollut paljon suurempaa kuin normaalioloissa..tottakai tuommoisesta tulee moraaliset morkkikset :) ei se siis itselleni ainakaan ole asian romantisointia, vaikkakin ehkä siinä on se anteeksipyyntelevä-vivahde, jonka myötä "asiasta tulee ihan ok koska se sanottiin ääneen"
tosin tottahan toki se voi toisaalta jollakin muulla näyttäytyä enemmän ihannointina?
hmh. no en tiedä. tämä oli vain tämmöinen ajatusten virta -kommentti :)
Tietysti ihmiset saattavat päivitellä ja pohtia omaa käyttäytymistään. Enkä minä sinänsä ihmettele alkoholismista vitsailemisesta.
Itselleni tuli vain mieleen, että onko olemassa jotain "rajaa", milloin alkoholismi muuttuu jotenkin pahemmaksi tai "oikeaksi" alkoholismiksi?
Nimittäin nuorten alkoholismiin kun tunnutaan suhtautuvan lähinnä sympatialla ja vähintäänkin huumorilla. Joka päivä kännissä koko kesän saattaa olla "hieno" tavoite jollekin nuorelle, mutta oikeastaan aika säälittävää jollekin vanhemmalle.
Tai näin minä olen huomaavinani nuorten käytöksestä. No, ehkä tämä on omalta osaltani liiallista analysointia.
ei, olet varmasti hyvin oikeassa tuosta, että jokin sellainen suht näkymätön raja on olemassa. itse ehdotan että siinä on nimenomaan kyse juuri tuosta muustakin elämäntyylistä. nuorena kun on suht hyväksyttävää kokeilla, ja anteeksi saa helpommin jos on mennyt hiukan "yli". mutta jos asioiden kehitystä ei tapahdu, eli tässä tapauksessa alkoholia ei opita käyttämään oikein, kertoo se siitä että jokin tälläinen "kokeiluvaihe" on jäänyt päälle eikä siitä osata luopua (eli käyttäytyä normaalin aikuisen ihmisen tapaan)
tietenkin jos ajatellaan oikein ääripäätä, eli näitä kesäisiä vanhoja puliukkoja ja -akkoja, heissä taitaa kaikki asiat olla jo säälittävää, eikä vähiten sen takia että heidän aivotoimintansa on vahingoittunut(ylenpalttisen alkoholinkäytön seurauksena)
eli siis lyhyesti tämä mitä taisinkin jo mainita: alkoholi mielletään ongelmaksi viimeistään siinä pisteessä, kun siitä alkaa aiheutua jollekin osapuolelle selvää haittaa.
mutta noin yleisestiottaen, ihan mielenkiintoinen pohdinta!
Määritelmäsi on hyvin pitkälti oikea siinä, että asiasta tulee säälittävää ja valitettavaa siinä vaiheessa kun se alkaa aiheuttamaan selkeää vahinkoa jollekin osapuolelle. Toisaalta, itse määrittelisin nimenomaan termin "alkoholismi" juuri näin. Ehkäpä tämä siis vain vahvistaa väitettäni, että tätä termiä käytetään liian kevyesti.
Toisaalta, oma maailmankuvani on sellainen, että mielestäni jokaisella tulisi olla (ainakin teoriassa) täysi oikeus tehdä omalla elämällään mitä haluaa. Toisin sanoen, jos haluaa "pilata" elämänsä niin sitä ei pitäisi tuomita. Eri keskustelun aihe on tietysti, miten tällaisia henkilöitä pitäisi käytännössä kohdella (siis, tulisiko heitä esimerkiksi käännyttää pois pilaamasta omaa elämäänsä). Ja tästäkin aiheesta kyllä filosofoin ihan mielelläni, vaikka se meneekin jo hieman aiheen vierestä. Ongelmia oikeastaan vain syntyy juuri siinä mielessä, että päihteiden ongelmakäyttö ei rajoitu tähän yhteen käyttäjään.
Mutta edelleen väittäisin, että kulttuurissamme on tietynlainen romantisointi alkoholinkäytöstä jopa silloin kun se tuottaa selkeitä ongelmia jollekin osapuolelle. Ja tätä tapahtuu varsinkin nuorten keskuudessa.
Lähetä kommentti